Tyranny and Mutation
| Tyranny and Mutation Blue Öyster Cult | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | CBS-studiot, New York 1972 | |
| Julkaistu | 11. helmikuuta 1973 | |
| Tuottaja(t) | Murray Krugman Sandy Pearlman | |
| Tyylilaji | hard rock heavy metal progressiivinen rock | |
| Kesto | 38.11 | |
| Levy-yhtiö | Columbia Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Blue Öyster Cultin muut julkaisut | ||
| Blue Öyster Cult 1972 |
Tyranny And Mutation 1973 |
Secret Treaties 1974 |
Tyranny and Mutation (levyn kannessa THE BLVE ÖYSTER CVLT: TYRANNY AND MVTATION) on Blue Öyster Cult-yhtyeen toinen studioalbumi. Albumilla yhtyeen musiikki muuntui ensialbumin monipuolisemmasta linjasta enemmän hard / heavy rock-painotteiseksi.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen debyyttialbumin julkaisun jälkeen BÖC kiersi ahkerasti lämmitellen isompia artisteja ja luoden samalla mainetta hienona liveyhtyeenä. Tulevan albumin materiaali sävellettiinkin pääosin tien päällä. Siinä missä ensialbumilla oli vielä kuultavissa vaikutteita yhtyeen juurilta 1960-luvun psykedelis-voittoisesta suuntauksesta, oli uusi materiaali selkeästi raskaampaa ja heavy rock-vaikutteista. Näin yhtye lunasti Columbia Recordsin toiveita, joka halusi BÖC:n olevan "Amerikan vastaus Black Sabbathille".[1]
Albumin tuottivat yhtyeen manageri Sandy Pearlman ja Columbian tuottaja Murray Krugman. Pearlman on myös sanoittanut useita albumin kappaleita ja myös yhtyeen lähipiiriin kuulunut Richard Meltzer sekä runoilija-muusikko Patti Smith vierailevat sanoittajina. Smith seurusteli 1970-luvulla yhtyeen kitaristi-kosketinsoittaja Allen Lanierin kanssa. Sanoitukset käsittelevät yhtyeelle tyypillisesti "mystisiä ja salaperäisiä" ilmiöitä, ja näiden teemojen myötä yhtyeen musiikkia alettiin sanomaan "älylliseksi heavy metaliksi". Yhtyeen jäsenistä varsinkin rumpali Albert Bouchard on ollut tekemässä useita albumin kappaleista. Albumilla kappaleet tulevat ilman varsinaisia taukoja.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin avaa "The Red & The Black", joka on uudelleenversiointi ensialbumin "I'm on the Lamb, But I Ain't No Sheep"-kappaleesta. Sanat ovat samat, mutta musiikillisesti kappale on nopeatempoisempi kulkien suoraviivaisen riffin myötä. Riffin inspiraationa on sanottu olevan Captain Beefheartin "Out of the Frying Pan and Into the Fire"-kappale.[2]
Seuraava "O.D.'d on Life Itself" kulkee perus-rock'n'roll-vaikutteisen kitarakuvion ja hammond-urkujen säestämänä. Säkeistöt menevät välillä hieman "hämärätunnelmallisempien" kitara- ja bassokuvioiden myötä. Kappale kertoo sen sanoittajan Sandy Pearlmanin tapaamasta naisesta joka hänen mukaansa "oli täynnä itseään".[3]
Suoraviivaista nopeaa heavy rockia edustaa basisti Joe Bouchardin laulama ja säveltämä "Hot Rails to Hell", kun taas sitä seuraava "7 Screaming Diz-Busters" on pitkä ja hieman proge-vaikutteinen kappale tahtilajin muutoksineen. Kappaleen erikoinen nimi viittaa tiettävästi itsetyydytykseen.[4] Kappaleessa olevassa vokalisti-kitaristi Eric Bloomin puheosuudessa viitataan myös Luciferiin.
"Baby Ice Dog", jonka ovat säveltäneet rumpali Albert Bouchard, Bloom ja Patti Smith, jatkaa hard rock-painotteista linjaa. Sen inspiraationa on ollut Blues Project-yhtyeen "I Can't Keep from Crying"-kappale.[2] Albumin balladi-osastoa edustaa Bouchardin veljesten sävellys "Wings Wetted Down", jonka Joe Bouchard laulaa yhdessä Bloomin kanssa. Kappaleen sanoituksen inspiraationa ovat olleet chileläisen Nobel-voittajan, runoilija Pablo Nerudan runokirjat.[2]
Kitaristi Donald Roeserin laulama ja yhdessä Bloomin ja Meltzerin kanssa säveltämä "Teen Archer" jatkaa albumin hard rock-linjaa ja se sisältää hyvin The Doors-tyylisen urkusoolon Allen Lanierilta. Albumin päättää hieman synkkätunnelmallinen ja raskas, mystisesti nimetty "Mistress Of The Salmon Salt (Quicklime Girl)".
Vuoden 2001 remasteroitu painos sisältää neljä bonuskappaletta. "Cities on Flame"-kappaleen liveversio on vuodelta 1972 ja se on julkaistu alun perin vain radioasemille tarkoitetulla The BOC Bootleg EP-nimisellä vinyylillä. "Buck's Boogie"-kappale on tämän levyn studiosessioista ylijäänyt kappale ja "7 Screaming Diz-Busters" ja "O.D.'d on Life Itself" -kappaleet on nauhoitettu livenä vuonna 1975 ja alun perin julkaistu yhtyeen sisäpiirille tehdyssä Live in the West-bootleg-nauhassa.[2]
Albumin kansitaide ja julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin nimeksi piti alun perin tulla The Red and The Black sen avauskappaleen mukaan. Lopulta nimi kuitenkin muutettiin ja albumin sisäpussista löytyy lyhyt "Tyranny and Mutation"-niminen runo, jossa viitataan albumin kappaleisiin. Albumin puolet kuitenkin nimettiin "The Black" ja "The Red"-nimien mukaan.[2] Albumin kansi on ainoa, jossa yhtye on nimellä "THE" Blue Öyster Cult. Kansitaide jatkaa pääosin mustavalkoista linjaa, etukannessa on kuva rakennelmasta, joka sijaitsee mustavalko-ruudullisessa ja spiraalimaisessa huoneessa, ja sen päällä on yhtyeen kronos-symboli. Albumin sisäpussissa on kuva yhtyeestä konserttilavalla.
Albumi julkaistiin helmikuussa 1973. Singlenä albumilta julkaistiin kappale "Hot Rails to Hell" b-puolenaan "7 Screaming Diz-Busters". Edeltäjänsä tapaan albumi ei ollut kaupallinen menestys ja listasijoitus jäi alhaiseksi (US 122.). Kriitikot puolestaan ottivat albumin hyvin vastaan: Rolling Stone-lehden Gordon Fletcher kehui albumia ja nosti yhtyeen yhdeksi "Amerikan parhaista bändeistä"[5] ja myös Village Voice-lehden Robert Christgau ylisti albumin "tyrmääviä ja ylinopeita kitarakoukkuja".[6] Kiertueiden myötä myös yhtyeen fanipohja alkoi laajentua ja yhtyettä alettiin Tyranny and Mutation-albumin perusteella pitämään ensimmäisenä "todellisena" amerikkalaisena heavy metal -yhtyeenä.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli - "The Black - Physical, Sensual, Aural Activation"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Red & The Black - 4:24 (A. Bouchard, E. Bloom, S. Pearlman)
- O.D.'d on Life Itself - 4:47 (A. Bouchard, J. Bouchard, E. Bloom, S. Pearlman)
- Hot Rails To Hell - 5:12 (J. Bouchard)
- 7 Screaming Diz-Busters - 7:01 (A. Bouchard, J. Bouchard, D. Roeser, S. Pearlman)
B-puoli - "The Red - Phantasmagorical ID-teasers and Supernatural Beings"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Baby Ice Dog - 3:29 (A. Bouchard, E. Bloom, P. Smith)
- Wings Wetted Down - 4:12 (A. Bouchard, J. Bouchard)
- Teen Archer - 3:57 (D. Roeser, E. Bloom, R. Meltzer)
- Mistress Of The Salmon Salt (Quicklime Girl) - 5:08 (A. Bouchard, S. Pearlman)
Remasteroidun version bonuskappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cities On Flame With Rock And Roll (live 1972) - 4:44 (S. Pearlman, D. Roeser, A. Bouchard)
- Buck's Boogie (studioversio) - 5:22 (A. Bouchard, D. Roeser)
- 7 Screaming Diz-Busters (live 1975) - 14:01 (A. Bouchard, J. Bouchard, D. Roeser, S. Pearlman)
- O.D.'d on Life Itself (live 1975) - 4:52 (A. Bouchard, J. Bouchard, E. Bloom, S. Pearlman)
Singlejulkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Hot Rails to Hell" / "7 Screaming Diz-Busters" (7" single, 1973)
Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald "Buck Dharma" Roeser - kitara, laulu
- Eric Bloom - laulu, "Stun"-kitara, syntetisaattori
- Albert Bouchard - rummut, laulu
- Joe Bouchard - basso, laulu, kosketinsoittimet
- Allen Lanier - kosketinsoittimet, rytmikitara
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Murray Krugman ja Sandy Pearlman - tuottajat
- Tim Geelan, Lou Schlossberg ja Phil Giambalvo - studioteknikot
- Jack Ashkinazy - masterointi
- Bruce Dickinson - uudelleenjulkaisun tuottaja (2001)
- Vic Anesini - remasterointi (2001)
Arvosteluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allmusic (
) linkki - Sputnik Music () linkki
- Progarchives (
) linkki - Rolling Stone (kehuva) [5]
- Robert Christgau (B+, positiivinen) [6]
- Mark Prindle (8/10, positiivinen) linkki
Julkaisuhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- helmikuu 1973: Columbia, KC 32017, US, LP
- 1973: CBS, 32056, EU, LP
- 1973: Columbia, QC 32017, US, LP (quadrofoninen miksaus)
- 199?: Columbia, CK 32017, US, CD
- 1992: Columbia, KC 32017, EU, CD
- 2001: Columbia / Legacy, CK 85481 (US) ja 502235 2 (EU), CD (remasteroitu + bonus-kappaleita)
- 2012: Sony Music, osana The Columbia Albums Collection-boksia, CD (sama kuin 2001 vuoden painos)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.blueoystercult.com/History/history4.html Yhtyeen historia 1970-1974 kotisivuilla
- ↑ a b c d e http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC FAQ - "discography"
- ↑ http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_05.htm#05_06 BÖC FAQ - "song references"
- ↑ http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_04.htm#04_10 BÖC FAQ - "what is..."
- ↑ a b https://web.archive.org/web/20091012085950/http://www.rollingstone.com/artists/blueoystercult/albums/album/125381/review/5942624/tyranny_and_mutation arvostelu Rolling Stone-lehdessä
- ↑ a b http://www.robertchristgau.com/get_artist.php?name=Blue+Oyster+Cult Robert Christgaun arvostelu